keskiviikko 10. huhtikuuta 2013

Konetreffeillä


Edelleen ihmettelen ja ihastelen uutta ompelukonettani. Tässä täytyy orientoitua ompeluksiin nyt ihan uudelleen. Kauas historiaan on jäänyt mummon poljettava Singeri.

Uuden koneeni kohdalla ei riitä se, että puhutaan koneesta. On tarkennettava puhutaanko ompelukoneesta vai tietokoneesta, niin saumattomasti ne toisiinsa ohjelmiston kautta nivoutuvat. Tämän läksyn opinkin kantapään kautta. Olin nimittäin sopinut treffit, että saan kokeneelta koneenkäyttäjältä apua ja vinkkejä työskentelyyni ohjelmiston ja koneen kanssa. Ystäväni vielä varmisti, että otathan sitten oman koneesi mukaan, että voidaan molemmat tehdä samoja asioita. Tekemällähän sitä asiat oppii ja muistaa parhaiten.

Hikikarpalot otsalla raahasin Pfaffin ompelukonetta kirjontayksiköineen ystäväni eteen. Ne varmasti painavat yhteensä ainakin 25 kiloa, siltä ainakin käsivarsissa tuntui! Hetken minua katseltuaan ystäväni kysäisi varovasti, että kai otit sen kannettavankin mukaan. No, voihan, minulle ei ollut tullut mieleenkään, että kyseessä ollut kone oli tietokone! 


Seuraava kuvio syntyikin ihan ilman ohjelmistoa ja kannettavaa tietokonetta. Kuvio löytyi ompelukoneen omasta muistista. Lankavärit vaihdoin manuaalisesti ja silmämääräisesti. Lankoina kokeilin Mettlerin Metrosene lankoja, joissa on aivan viehättävä mattapinta ja ihanan maanläheinen värimaailma. Taidan ihastua niihin entisestään.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti